lauantai 8. syyskuuta 2012

Kurkistelua

Olen ollut poissa Suojakalliolta puoli vuotta. Ehkä vähän ylikin. Tekstien poistamisen jälkeen meni pitkään ennen kuin tajusin ettei minulla enää ole blogia. Mietin iltaisin päivän tapahtumia ja muotoilin niistä blogitekstejä päässäni. Ja sitten muistin, etten enää kirjoita. Yritin opetella päästämään ne lauseet pois, totesin etteivät nämä ole minun tekstejäni, eivät minun sanojani.

Toisinaan kaipasin tätä paikkaa, jossa voin kirjata muistiin asioita, jotka muuten niin helposti unohtuvat. Huomasin, että kirjoittaminen oli selkiyttänyt arkeani, kiinnittänyt huomiota asioihin, jotka muuten lipuvat kaiken tohinan keskellä ohi. Sitten taas suututti: blogi on ollut minulle tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että jaksaisin siitä riidellä. Sitä riitaa on riittänyt muutenkin, ja myönnän, että usein ihan omasta syystäni. Jotkut osaavat hoitaa eroprosessin hyvin, minä olen osannut hyvin huonosti. Mutta nyt elämä on notkahtanut eteenpäin enkä usko, että kukaan jaksaa minun raapustuksistani välittää. Siksi tulin tänne kurkistamaan.

Minun ei pitänyt vielä tänään kirjoittaa, mutta tässäpä sitä vaan naputellaan. En ole edes päättänyt jatkanko kirjoittamista. Vaikka en ole varma, voiko päättää olla kirjoittamattakaan, jos on kerran antanut sille sielunsa ja sydämensä. Ehkä sitä konkreettista tekstiä voi olla kirjoittamatta, mutta päässä ne lauseet pyörivät, lauseet ja sanat, joista ei pääse eroon vaikka olisi päättänyt päästää ne pois ikuisiksi ajoiksi. Ne palaavat silti, palaavat niin monta kertaa, että löytävät tiensä ulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti