keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Säätämistä

Kävin mielestäni kirjoittamassa blogiin viikonlopun aikana, mutta eipä näytä siltä. Ehkä kirjoitus hävisi jonnekin tai sitten en ole mitään kirjoittanutkaan. Olen tehnyt yhtä sun toista kummallista viimeisen viikon aikana, työkaverit alkavat varmaan pikkuhiljaa ärsyyntyä. Hukkasin tärkeitä papereita, jotka kyllä löytyivät myöhemmin paikasta, jossa niiden ei olisi pitänyt olla. Unohdin palaverin tarkoituksen, vaikka olin palaverin koollekutsuja. Yritin pitkään saada puhelimitse kiinni erästä kollegaa, sainkin viimein, mutta puhelun jälkeen en muistanut sanaakaan koko puhelusta. Ja kaikki vain siksi, etten millään tahdo päästä yli pikku haaverista, joka sattui viikko sitten työmatkalla. Ajoin nimittäin autolla metsään ja juuri siinä kohtaa ei sattunut olemaan metsäautotietä tai muutakaan autolle sopivaa tilaa. Auto on siitä asti kököttänyt korjaamolla ja vielä siinä toinenkin viikko vierähtää, ennen kuin saan koslan kotiin. Minulle ei käynyt juuri kuinkaan eivätkä lapset olleet onneksi kyydissä. Jotain se kuitenkin näyttää ihmisen päässä sotkevan, vaikka aika sotkuinen tämä päänuppi oli sitä ennenkin.

Lapsille tästä on ollut iloakin. Heistä oli hirveän hauskaa istuskella rattaissa vesisateessa, kun vein heitä mummolaan. Minulla ei ollut niin hirveän hauskaa, lahkeet olivat polvia myöten kurassa ja mummolasta piti vielä ehtiä bussille. Mutta ei pidä kitistä, pääsen sentään juuri ja juuri sinne korpeen. Sinne menee päivässä yksi bussi ja takaisinkin tulee yksi. Jouston varaa ei siis juuri ole. Mutta ihan varmasti tästä oppii jotain. Luultavasti montakin asiaa. Ainakin sen, että ei pidä suunnitella arkeaan täysin auton varaan.

No, unohtakaa nämä rutinat. Olen oikeasti onnellinen siitä, että matka ei lopullisesti päättynyt sinne metsikköön, olisihan siinä voinut niinkin käydä. Pari viikkoa ylimääräistä säätämistä ja tämä riesa on toivottavasti ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti