tiistai 2. lokakuuta 2012

Valoa

Lapsilla oli erittäin hauskaa sekä näyttelyn valmistelussa että itse avajaisissa. Luulin että heillä olisi tosi tylsää. Avajaispäivänä tytär sanoi, että tämä oli hänen elämänsä paras päivä. Asiaan varmasti vaikutti jossain määrin se, että sipsejä, karkkia ja limpparia oli tarjolla pitkin päivää. Viisivuotiaan onni on pienissä asioissa.

Hassua, miten elämä keikuttelee. Reilu vuosi sitten kun aloitin tätä blogia (joka on nyt pelkkä torso), oli kirjoittaminen tärkein harrastukseni. Ja sitten kirjoittaminen vain lopahti. Se on kummallista, kun on kuitenkin pikkutytöstä asti kirjoittanut. Joskus saatan kirjoittaa johonkin maalaukseen rivin tai pari, pätkän verran sanoja peräkkäin. Sinne ne tulevat luonnostaan, miettimättä. Mutta muualle niitä ei sitten tulekaan.

Pari iltaa takaperin tyttäreni muuten halasi minua pontevasti ja sanoi: Sinun korvastasi näkyy valoa. Tätä olen epäillytkin, jotain sieltä puuttuu. Tyhjää lyö niin että humina käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti