sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ankeat aamut

Meidän aamumme ovat olleet naurettavan helppoja, huomaan sen nyt. Lapset ovat syöneet aamupalansa suuremmin hoputtamatta, pukeneet vaatteensa reippaasti ja jääneet iloisina tutun hoitajan luokse. Toisin on nyt. Uudessa hoitopaikassa lapsukaiset eivät viihdy ja se näkyy. Ennen aamupalaa on jo vähintään yksi raivari taltutettu, syöminen tahmoo ja vaatteet eivät siirry päälle millään. Parhaimpina aamuna vain yksi kiukuttelee, pahimpina me kaikki kolme. Töissä olen joka aamu myöhässä ja lopen uupuneena, kuin täyden päivän jo tehneenä. On tämä elämä hetkittäin hienoa. Onneksi se on sitä joskus ihan oikeasti. Mutta ei nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti