lauantai 8. joulukuuta 2012

Joulu saa tulla

Lahjat on piilotettu kaappien perälle odottamaan aattoa, kuusikin nakottaa vaatehuoneen nurkassa. Ei oikea sentään, siitä ei taitaisi aattona olla jäljellä kuin ranka. Koti on koristeltu ja piparit leivottu. Pari viikkoa vielä töitä ja sitten todellakin ansaittu joululoma. Aiomme olla ulkona, leipoa ja lorvailla. Ja ehkä vähän leikkiä uusilla leluilla. Joita minä en saa, koska olen jo aikuinen, mutta ehkä lapset antavat minun osallistua. Ja jos eivät anna, niin sittenpä käytän senkin ajan lorvailuun. Tai ehkä torkkumiseen. Vai onkohan se sama asia?

Joulu saa siis tulla. Olemme valmiita. Ensin tosin juhlitaan yhden erikoistärkeän ihmisen, minun poikani, syntymäpäiväjuhlia. Tytär kysyi yksi ilta nukkumaan mennessä, halusinko minä kaksi lasta? Vastasin, että halusin, halusin juuri heidät enkä luopuisi kummastakaan ikinä. Onhan niitä huonoja hetkiä, ihan kammottaviakin, äiti on aina se tyhmä ja niin päin pois. Mutta niistä viis. Ne pienet kädet kaulalla, kun he kilpailevat siitä, kumpi mahtuu äidin syliin. Ja he mahtuvat molemmat, vallan mainiosti mahtuvatkin. Siitä pitää joulukin osaltaan huolen, kaikki ne kinkut, tortut ja konvehdit. Sen jälkeen äidin syliin mahtuu vieläkin paremmin. Ja sitä varten minun sylini on. Heitä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti