maanantai 14. tammikuuta 2013

Talviurheilua

Kävimme eilen lasten kanssa hiihtämässä. Poika on tänä talvena ollut ensimmäistä kertaa suksilla, joten minä olen kulkenut mukana jalan. Ilman suksia on ollut helpompi kiskoa hangesta poikaa, sauvoja, suksia tai niitä kaikkia. Välillä sitä siskoakin.

Nyt kuitenkin otin omatkin hiihtimeni mukaan, kun näytti siltä, että lapset alkavat hiukan pysyä tolpillaan. Siinä kesken hiihdon katselin monon kärkiä, jotka näyttivät hiukan kärsiviltä. Laskeskelin monojen ikää ja sain tuloksesi 20 vuotta. Samaa ikää ovat muutkin hiihtovarusteet.

Sauvat hajosivat jo lähtiessä, mutta minun hiihtämiseeni ne välttävät vielä varsin mainiosti. Niihin voi vielä kuitenkin nojailla ja se on minun näkökulmastani ehkä sauvojen tärkein ominaisuus. Mutta monoille kävi lenkin aikana ikävästi. Pohja murtui pieniksi palasiksi, päivä paistaa iloisesti läpi. Peräti harmillista. Sukset nimittäin ovat vielä ihan kelvolliset, mutta en tiedä mistä löytäisi sopivat monot 20 vuotta vanhoihin suksiin. Jos joku tietää, niin kertokoon minullekin. Toistaiseksi läpsyttelen lasten perässä jalan.

Seuraavaksi aion kokeilla luistelua. Poika ei vielä oikein luistimilla pysy pystyssä, mutta toisaalta ei ota apuakaan vastaan. Joten ihan hyvin voisin itse liidellä siellä jäällä. Mutta koska edellisestä luistelukerrasta on tarkkojen laskelmieni mukaan 19 vuotta, en ryntää kauppaan hakemaan uusia luistimia vaan lainasin härvelit toistaiseksi. Voihan siinä käydä niinkin, etten pysy pystyssä. Olen kyllä sitä mieltä, että Suomen keliolosuhteissa neliveto on ainoa toimiva etenemistapa. Lapset voivat kuitenkin olla eri mieltä. Oikein kuulen jo korvissani ei niin kovin kannustavan kommentin: "Äiti, sä oot nolo".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti