keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Valoa päin

Niin vain kuukausi on vierähtänyt siitä, kun edellisen kerran tulin käyneeksi blogissa. Se johtuu erittäin sitkeästä ja ärsyttävästä flunssasta, joka onnistui nitistämään taloutemme kolmesta ihmisestä jokaikisen. Pienimmät ovat jo kunnossa, mutta minä taistelen vielä tätä pirulaista vastaan. Olen tuhonnut metsiä oikein urakalla, nessuja saa kantaa kaupasta kotiin enemmän kuin maitoa.

Niistämisen lisäksi kulutan aikaani opettelemalla toimimaan edes jotakuinkin järkevällä tavalla uudessa työpaikassani. Työ on vanha, mutta palvelujen yhdistymisen kautta varsinainen työpaikka meni uusiksi. Välillä on vähän pöhelö olo, mutta siihenhän minä olen tottunut. Entisessä paikassa olen sählännyt omin päin yhtä sun toista, nyt pitää opetella siihen, että asioista täytyy kysyä korkeammalta taholta. Ehkä minä opinkin.

Tänä aamuna totesimme tyttären kanssa, että aamu on jo hiukan valoisampi kuin viikko sitten. Nyt odotamme leskenlehtiä. Ne tulevat ihan pian. Leskenlehdet ja valo, se ihana valo, jota ei tahdo enää edes muistaa. Mutta se tulee. Ihan pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti