maanantai 4. helmikuuta 2013

Luovasti huono omatunto

Taisin joku aika sitten mainita, että kirjoitan taas runoja. No, sitä kesti ehkä kaksi viikkoa. Nyt ei taas tule mieleen mitään. Täytyy varmaan odottaa, että Vain elämää-sarjasta tulee uusi kausi. On tämä nyt surkeata, että luovuus on kiinni jostain tv-ohjelmasta, jossa ihmisten pääasiallinen tehtävä on itkeä. Voisin tietysti kokeilla itkeä itse, sillä voisi myös olla jotain vaikutusta. Useimmiten sillä on kyllä lähinnä turvottava vaikutus. Silmät ummessa ei voi edes kirjoittaa. Ajatella tietysti voi. Mutta sen toiminnan lopputulokset tiedetään, joten jätän suosiolla ajattelun muille ihmisille.

En ole viime aikoina paljon maalannutkaan. Juuri kerroin jollekin ihmiselle olevani luova ja heti tuli huono omatunto. Voiko sanoa itseään luovaksi, jos ei luo mitään? Voiko siihen ripustautua vielä vuosia sen jälkeen, kun on viimeksi tehnyt jotain luovaksi määriteltävää? Ja mikä nyt sitten oikeastaan on luovaa? Kyllä lastensuojelussakin aika luova saa olla, varsinkin nykypäivänä, kun ongelmia riittää mutta palvelujen piiriin pääsevät harvat ja valitut. Että olen minä luova. Olenpa hyvinkin. Ja tässä vielä yksi maalaus osoituksena ajasta, jolloin olin hiukan enemmän luova kuin nyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti