torstai 28. maaliskuuta 2013

Jäämässä

Onpas ollut taukoa. Olen melkein unohtanut koko blogin olemassaolon. Se johtuu monesta asiasta. Ehkä eniten erittäin sitkeästä flunssasta. Ehkä myös hiukan näytöistä, joilla olen ravannut. Miehestä, joka tuli ja meni. Peruuntuneista asuntokaupoista. Pettymyksestä. Pitkin Pohjois-Savoa lähetetyistä työhakemuksista. Ja vielä yhdestä näytöstä, jolla viimein löytyi se oma koti. Näistä kaikista ja sitten vielä vähän siitä arjesta, jota kaiken tämän keskellä olen hiukan yrittänyt elää.

Nyt tekisi mieli hengähtää. Mutta ensin pitää etsiä muuttoauto, pakata muutama laatikko, heittää menemään kaikki se turha roina, jota kaappeihin on kertynyt. Muuttoapua on tarjottu kyselemättä, mikä tuntuu siunaukselta. Ja onkin sitä.

Muutto ei huoleta eikä väsytä. On sellainen olo, että kaikki järjestyy. Kaiken tämän valon keskellä tuntuu niin hienolta pelkästään olla olemassa, hengittää kevättä, aloittaa uutta. Ja vaikka jotkut asiat taas muuttuvat, tuntuu hienolta jäädä tänne. Sanoin Sastamalaan muuttaessani, että haluaisin lasten juurtuvan tänne. Haluan vieläkin, vaikka itse olen kipuillut lähtemisen ja jäämisen välimaastossa osaamatta päättää, minne me kuulumme vai kuulummeko minnekään. Mutta nyt olen päättänyt jäädä, päättänyt antaa itsellenikin luvan juurtua näihin jo tuttuihin maisemiin. Täällä on perhettä, työtä, harrastuksia, orastavia ystävyyksiä. Täällä on muistoja omasta lapsuudesta ja nyt tietysti myös omien lasten lapsuudesta. Täällä on aloitettu paljon uutta, tutustuttu ihmisiin, haettu omaa paikkaamme, iloittu ja surtu. Täältä on löytynyt koti.

Ja minulla on aavistus. Hyvä aavistus siitä, että täältä löytyy vielä paljon muuta. Omia polkuja, toteutuneita haaveita, uskallusta etsiä ja löytää. Ja rakkautta. Epäilemättä täältä löytyy sitäkin. Ennemmin tai myöhemmin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti