perjantai 19. huhtikuuta 2013

Niin kuin taivaassa

Tänä aamuna mietin, että nyt ovat lapset päässeet vaihtumaan. En muista heidän riidelleen pariin päivään ollenkaan. Ja minun lapseni riitelevät, äitiinsä kun ovat jääräpäisyydessään tulleet. Mutta lapset pöydän toiselle puolella näyttivät kuitenkin ihan omilta suloisilta tenaviltani. Sitten tajusin, että viimeiset pari päivää olen elänyt keskellä rakkaustarinaa, enkä luultavasti ole vain huomannut heidän riitojaan.

Rakkaustarina ei ole omani. Olen lukenut Niall Williamsin kirjaa Niin kuin taivaassa. Kirja on vielä kesken, joten en tiedä, kannattaako sitä suositella. Ensimmäisen sivun jälkeen minä hylkäsin kirjan jo kertaalleen, mutta jonakin unettomana iltana kaivoin sen uudestaan esille. Ja totesin, että Stephenin elämä onkin hyvin koukuttavaa. Olen elänyt mukana hänen rakastumisessaan, hänen epätoivossaan ja lopulta siinä ihmeessä, että hänen rakastamansa nainen huomaa hänet. He ovat nyt jo saaneet toisensa, mutta sitä en vielä tiedä, rakastuuko nainen koskaan Stepheniin. Ja minä suren jo nyt hänen puolestaan; tuhon merkit riippuvat raskaina lempiväisten yllä. Tänä iltana aion valvoa niin pitkään, että tiedän kuinka heidän lopulta käy. Ja minä toivon, että he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti, mutta en oikeastaan usko niin käyvän.

Eikä tarvitse olla huolissaan minun murusistani. Lapset jo tietävät, että kyllä äiti kuulee, kun sen kädestä ottaa kirjan pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti