maanantai 22. huhtikuuta 2013

Paluu todellisuuteen

Melkein lensi kirja seinään. Olin niin vihainen. Täytyykö sitä nyt aina kaikki tappaa, varsinkin kaikki ne, joista minä pidän? Mutta minä meninkin lankaan, kertakaikkisesti ja täydellisesti lankaan. Kukaan ei kuollut (paitsi Stephenin isä, mutta hän kuoli jo aikaisemmin), minä vain luulin niin. Stephen ja Gabriella jäivät elämään onnellisina yhdessä, ehtivätpä vielä lisääntyäkin. Ehkä he eivät eläneet loppuelämäänsä onnellisina, ehkä he erosivat heti kun naksautin kirjan kannet kiinni. Eikä siinä mitään. Rakkauden arvoa ei lasketa sen kestossa. Mutta minä olen tyytyväinen, kun sain laskea kirjan käsistäni surematta heidän puolestaan.

Nyt en aloita uutta kirjaa vähään aikaan. Paluu todellisuuteen on välillä niin vaikea, kun on tällaista uppoutuvaa sorttia. Jos nyt uppoutuisin ihan omaan elämääni. Muuttoon ja kaikkiin muihin uusia mahdollisuuksia tarjoaviin asioihin, joita maailma tuntuu keväisin pursuavan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti