perjantai 5. huhtikuuta 2013

Parisuhdepohdiskelua

Olen palannut sinkkuaikojen pahimpaan paheeseen: parisuhdekirjojen lukemiseen. Nyt on jo toinen opus menossa. Ensimmäisen nimeä en edes muista. En kyllä tämän toisenkaan.

Elämäni aikana olen lukenut ehkä noin sata parisuhdekirjaa. Luultavasti vähän enemmänkin, mutta hävettää sanoa sitä, joten kaunistelin aluksi hiukan. Nimittäin monellakaan tuntemallani ihmisellä ei ole niin vähäisiä parisuhdetaitoja kuin minulla. Kyllä minä tiedän, kuinka pitäisi toimia, mutta toiminko niin? No en todellakaan. Sitenhän saattaisi löytää vaikka kestävän parisuhteen, jossa voisi kasvaa ihmisenä rinnakkain rakastamansa ihmisen kanssa. Sehän olisi ihan kamalaa.

Luin jokin aika sitten Voi hyvin-lehdestä, että elämässä ei ole epäonnistumisia. On vain opetuksia, joita tulee eteen niin kauan, että oppi menee perille. Heti tuli mieleen, että tässä on syy, miksi parisuhteissa lyön toistuvasti päätäni seinään. En ole oppinut niistä yhtään mitään. Täytyy ehkä lukea parisataa opusta lisää. Sen jälkeen voinkin hyvällä omallatunnolla luovuttaa, nostaa kädet pystyyn ja sanoa: tää ei nyt vaan ole mun pala kakkua. Ja mikäs siinä, kyllä maailmasta löytyy monia muita kakkuja, joihin tungen lusikkani mieluummin kuin parisuhteeseen. Tähän ehkä pitäisi laittaa hymyilevän ukon kuva. Ihan piruuttani olen laittamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti