maanantai 27. toukokuuta 2013

Hajanaisia ajatuksia

Muuttokeiju on kartellut minua. Itse sitä joutuu tässä elämässä aina sen paskaisen työn tekemään, ei siitä mihinkään pääse. Ja onhan sitä tehtykin yhtä ja toista. Asunto muistuttaa varastoa, hyvin epäsiistiä sellaista. En nauti kaaoksesta, mutta siedän sitä koko ajan yhä paremmin. Kahden vilkkaan lapsen äitinä on pakko sietää erinäisiä asioita, kaaos on yksi niistä.

Tohinaa on niin, ettei yölläkään uni tule, mutta silti olen ehtinyt nauttia alkukesän mieltä hellivästä lämmöstä. Tiukan talven aikana kaipasin kesää niin, että kipeää teki. Ja nyt se on täällä: valo, lämpö, hymyilevät ihmiset, kaikissa väreissä hehkuvat kukat, nurmikon tuoksu, vähissä vaatteissa pihalla kirmaavat lapset. Että minä nautin.

Pari päivää takaperin tytär sanoi matkalla hoidosta kotiin, että voisin rutistaa sinut rusinaksi, kun olet niin rakas. Se on soinut mielessäni siitä lähtien. Vaikka välillä on vaikeaa, välillä suorastaan toivotonta, niin näissä hetkissä sitä aina muistaa, kuinka hienoa elämä kuitenkin on. Kuopatonta tietä ei taida kukaan meistä saada, mutta rakkaus tekee matkasta aika paljon tasaisemman.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Muuttokeijua odotellessa

Muuttoon on aikaa kolmisen viikkoa. Olen ollut saamaton, mutta en ole siitä yhtään huolissani. Jotenkin tuntuu, että kyllä yksi muutto hoituu tuosta noin vaan, ihan vaikka mitään tekemättä. Eihän se tietenkään hoidu. En ymmärrä, mistä olen saanut tämän suuruudenhullun uskoni kaiken sujumiseen. Tai en minä nyt tiedä, onko se suuruudenhullua. Totta kai muutto sujuu, sen on pakko. Kun asunto ei ole enää minun, niin sen on sitten oltava tyhjäkin. Mutta ihan itsekseen se ei kai tapahdu. Vaikka voihan tämä muutto olla poikkeus. Joku päivä huomaankin, että noin vaan muuttopäivä oli ja meni, enkä tehnyt sen eteen mitään. Jos vaikka olisi muuttokeiju, kun on kerran hammaskeijukin. Laitan illalla tyynyn alle kourallisen hampaita ja niin vaan on aamulla muutto tapahtunut. Tai ehkä muuttokeiju ei toimi hampailla. Mitähän sinne tyynyn alle pitäisi laittaa? Rahaa? Muuttolaatikoita? Uusi osoite?

Muuttopuuhia vältellessäni olen etsinyt sopivaa värisävyä muutamaan tuoliin. Meillä on kolme tuolia, jotka pitäisi maalata. Olen kuitenkin kahden vaiheilla sen suhteen, maalaisinko kaikki tuolit samalla värillä vai maalaisinko jokaisen omalla värillään. Tällä hetkellä kallistun jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen, mutta olen minä toiseenkin suuntaan ehtinyt kallistella. Tytär lisäsi hiukan haastetta ja sotki kaksi muuta tuolia kynsilakalla. Lopputulos oli itse asiassa aika hyvä, mutta menin sitten poistamaan kynsilakkaa kynsilakanpoistoaineelle ja nyt tuolit ovat kamalat. Pitäisi siis tehdä niillekin jotain. Nyt en osaa päättää, maalaisinko nekin tuolit iloisen kirjaviksi, yrittäisinkö saada niistä suht saman näköiset kuin ennenkin (aika toivotonta) vai luovuttaisinko kokonaan ja jättäisin kaikki tuolit maalaamatta? Tähän pohdintaan voinkin käyttää kaiken sen ajan, joka pitäisi käyttää pakkaamiseen.