perjantai 28. kesäkuuta 2013

Helpompi jäädä

Loman ensimmäiset hetket. Mieli ei sitä vielä ymmärrä. Pää pörisee ja surisee kiireessä tehtyjä viime hetken pakollisia askareita. Tuliko kaikki tehtyä, tuliko ainakin kaikki pakollinen tehtyä?

Kevät on ollut raskas, monella tavalla upea kevät, mutta silti raskas. Vasta viime päivinä olen pienissä hetkissä ymmärtänyt, missä elämäntilanteessa oikeasti olen. Pitkän etsimisen jälkeen on löytynyt koti, josta täysin varauksetta pidän. Enää ei tarvitse lähteä, ei koskaan, jos ei halua. Monena aamuna olen ajatellut, että nämä ovat ne tiet, joita loppuelämäni kulutan. Nämä ovat ne puistot, joissa lapseni teininä kokeilevat ensimmäiset humalansa. Näissä maisemissa he kokevat ensimmäiset sydänsurunsa, toteuttavat haaveitaan, erehtyvät ja onnistuvat. Näiltä seuduilta he lähtevät aikanaan etsimään omaa tietään.

Se tuntuu hyvältä. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä, että on parempi jäädä kuin lähteä. Että tähän on hyvä juurtua. Että on helpompi jäädä kuin lähteä. Se tuntuu ihmeelliseltä ihmiselle, joka ei ole koskaan juurtunut mihinkään, joka on tottunut lähtemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti