lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kirjoitusharjoitus: Minä puhun sinulle silti

Lähes huomaamaton ilmoitus paikallislehden alakulmassa: myydään peltojen keskellä sijaitseva, perinteitä kunnioittaen remontoitu pieni mökki. Perässä tuttu osoite, jossa en koskaan ole käynyt, mutta jonka muistan kuin kotipihani. Muistan, koska sinä olet kuvaillut sitä maisemaa, joka on sinulle kaikkein rakkain. Muistan, koska sinä olet kertonut, kuinka viilenevinä syysiltoina olet istunut mökkisi kivisellä rappusella ja kuvitellut minut tanssimassa keskellä peltoa kypsän viljan seassa. Muistan, koska sinä olet sanonut, että siinä maisemassa kuulet aina minun ääneni. 

Kaikki nämä pitkät viikot ja kuukaudet, vuodetkin, olen ajatellut että se riittää. Riittää, että meillä on se mökki, se maisema jonka keskellä olemme niin usein kohdanneet. Emme koskaan oikeasti, pelkissä haaveissa vain. Pelkissä haaveissa niinä kallisarvoisina hetkinä, kun oman elämän äänet ovat jo vaienneet pimenevään iltaan ja olen kuullut sinun äänesi hellinä kuiskauksina ihollani. Ja olen aina luottanut siihen, että sinä kuulet minun ääneni. Se on riittänyt, sen on ollut pakko riittää.

Ja nyt se maisema on kaupan. Pientä ilmoitusta katsoessani tiedän, että olet unohtanut. Olet unohtanut, että joka syksy viljan kypsyessä minä tanssin sinulle sumuisen pellon keskellä. Olet unohtanut ajan, jota sinäkin joskus odotit; ajan jolloin kotipihasi pihlaja kukkisi meille kahdelle. Olet unohtanut minun ääneni, unohtanut minun sanani, jotka soivat vain sinulle.

Minä puhun sinulle silti. Minä puhun sinulle keväällä, kun pihlajat kukkivat; minä puhun sinulle syksyllä, kun kultaiset korret taipuvat kypsien tähkien painosta. Minä puhun sinulle niin kauan kuin hengitän. Vaikka sinä et kuulisi. Vaikka sinä et olisi koskaan kuullutkaan. Minä kuiskaan sinulle iltaisin, kuinka kaipaan sinua, kuinka kaipaan hetkiä, joita ei ehkä koskaan ollutkaan. Minä puhun sinulle silti.

4 kommenttia:

  1. Hui, kirjoitit ajatuksiani kymmeniä vuosia sitten. Kiitos, että palautit mieleeni haihtuneen tunteen!

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä, A-L! Välillä sitä miettii, kannattaako kaikkia tunteita aina esiin kaivellakaan, mutta ehkä se kuitenkin on hyväksi.

    VastaaPoista
  3. Hienoa ja todella koskettavaa tekstiä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos. Tekstin kirjoittaminen herätti itsessäkin paljon tunteita, hyvä jos lukijassakin!

    VastaaPoista