maanantai 10. kesäkuuta 2013

Uupunut matonen maan

Kyllä ei jaksa. Muuton jälkeen olen ollut lähinnä tärisevä hermoraunio. Illalla sitä menee nukkumaan lihakset kivistävinä ja samaan särkyyn aamulla herää. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä. Aikaa toipumiseen ei vain tunnu löytyvän. On työ, on lapset, on koti, joka pitäisi saada kuntoon juhlia varten. Ne kaikki ovat erinomaisen hyviä asioita, tärkeitä asioita, mutta joskus uupumus peittää sen kaiken, upottaa alleen niin ettei niistä osaa nauttia.

Tänään teemme lasten kanssa lihapullia ja keitämme ruotsalaisia uusia perunoita. Ja onnihan on ihan siinä. Siinä, että pöydässä on ruokaa ja että ne kaikkein rakkaimmat jakavat sen ruuan minun kanssani. Niihin hetkiin pitää pysähtyä ja muistaa, että minulla on kaikki mitä tarvitsen. Kaikki ja ylikin. Ja loma on ihan pian, loma ja uimarannat ja lasten iloinen nauru. Kyllä se omakin nauru sieltä vielä löytyy. Jossain kohtaa lomaa huomaan, ettei mitään kohtaa kolota, ettei väsymys kiristä hermoja äärimmilleen eikä silmäpusseista ole tietoakaan. Sitä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti