tiistai 27. elokuuta 2013

Aina ei jaksa kukkia

Eilen illalla toivoin kahta asiaa. Että Tuure Kilpeläinen lukisi minulle iltasadun. Että saisin nukkua viikon. Neljän aikaan aamuyöstä totesin, ettei kumpikaan toteutunut.

Tulen koko ajan varovaisemmaksi toivomusten suhteen. Usein nimittäin käy niinkin, että saa juuri sen mitä toivoo. Ja sitten huomaa, ettei se olekaan hyvä asia. Mutta kuinka sitä oppisi toivomaan asioita, joita oikeasti elämäänsä haluaa ja tarvitsee? En ole vielä keksinyt sitä, joten yritän olla toivomatta.

Tuskailin yhtenä päivänä työkaverille sitä, että haluaisin taas löytää elämään positiivisen perusvireen. Sitten myöhemmin mietin, että miksi? Elämä ei ole aina mukavaa. Ei siitä silloin tarvitse nauttiakaan. Kuitenkin on niin, että muutaman vuoden päästä en edes muista tätä tahmomista. Voi olla, että elämä on silloin huikean hienoa, tai ehkä vielä pahempaa kuin nyt. Toisenlaista kuitenkin.

Tädilläni on ihana taulu. En nyt millään saa päähäni taiteilijan nimeä, mutta taulun nimi on "Aina ei jaksa kukkia". Siltä minusta tuntuu nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti