maanantai 12. elokuuta 2013

Hillitty ja hallittu

Vilkaisin taas, millä hakusanoilla blogiini on päädytty. Tunsin ilkeän vihlaisun, kun luin nämä hakusanat: "en osaa päättää". Voi ystävä kallis, joka noilla sanoilla olet tänne päätynyt, olen todella pahoillani. Sillä jos joku ei osaa päättää, niin se todella olen minä. Että jos joku muukaan ei osaa päättää, niin täältä ei apua löydy.

Olen viime aikoina epäillyt, että saatan olla suorastaan diagnoosin tarpeessa, niin ailahtelevaksi olen tullut. En uskalla mennä lähiaikoina lääkäriin, joudun vielä itsekin hoitoon. Yhtenä hetkenä olen sitä mieltä, että myyn juuri löytyneen kotimme, pakkaan lapset autoon ja ajan niin pitkälle kuin rahat riittävät (eli en kovin pitkälle), enkä tule ikinä koskaan milloinkaan takaisin. Mitä se sitten auttaisi, ei yhtään mitään. Ja sitten seuraavana hetkenä rakastan kaikkea, mikä vastaani tulee. Erotan toisiaan kuristavat ipanat hymy huulilla, tulen töihin naureskellen ja suhtaudun ymmärtäväisesti itseeni ja koko ympäröivään maailmaan. Kunnes taas..

Haluaisin olla hillitty, hallittu ja seesteinen. Jotkut ihmiset luulevatkin minun olevankin sellainen. Se on kaukana totuudesta. Se, mitä ihmiset luulevat seesteisyydeksi, on itse asiassa apaattisuutta. Sellainenkin välillä olen. Aivan poissaoleva ja haluton pysyttelemään realiteeteissa.

Minä haluaisin olla tasainen kuin viilipytty. Ei kuohuntaa, ei kohisevia koskia. Ei yhtään draamaa, ei tippaakaan draamaa, ei pienintäkään hitusta. En vain tiedä, kuinka tasaiseksi tullaan. Ajattelin, että vanheneminen korjaa jakomielisyyteni, mutta niin ei ole käynyt. Tai sitten en ole vielä riittävän vanha.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti