torstai 22. elokuuta 2013

Huonoa äitiyttä ja katumusta

Äitiys on vaikea laji. En ole ollenkaan varma, olisiko minun pitänyt tulla koskaan äidiksi. Joskus lapsiani katsellessa ajattelen, että heidän olisi parempi kasvaa jonkun toisen kanssa. Jonkun sellaisen, joka osaa antaa heille enemmän, joka olisi aina lempeä ja hellä, eikä huutaisi koskaan.

Minä olen aina halunnut äidiksi. Se on ollut ainoa suuri unelmani. Toisinaan kauhistun sitä itsekkyyttä, joka tuohon tarpeeseen on sisältänyt. Minä olen halunnut olla äiti, minä olen tarvinnut äitiyttä saadakseni maailmani paremmin haltuun. Mutta tuoda nyt toisia tähän elämään, josta ei aina itsekään selviä.  En ole koskaan katunut sitä, että halusin ja sain nämä pienet pirpanani. Mutta välillä ajattelen, että he olisivat saaneet paremman alun jonkun toisen kanssa. Lapsilleen tahtoo aina parasta, enkä ole ollenkaan varma, että minun kanssani kasvaminen on heille parasta.

Ihmettelen ihmisiä, jotka kirkkain silmin sanovat, etteivät kadu mitään. Haluaisin voida sanoa niin. Mutta minä kadun. Kadun hirvittävän monia asioita. Niin monta kertaa olisin tehnyt jälkikäteen toisin, muuttanut asioita, vaihtanut suuntaa. Mutta se ei onnistu. Sitä on vain elettävä kaikkien huonojen valintojensa kanssa ja tehtävä niitä yhä lisää.

2 kommenttia:

  1. Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen täydellinen. Sinä olet ollut paras vaihtoehto lapsillesi, usko pois. - Erja

    VastaaPoista
  2. Aina sitä ei usko. Useimmiten kuitenkin.

    VastaaPoista