lauantai 10. elokuuta 2013

Toisiin ajatuksiin

Siivosin tänään kotiani. Olin juuri vaihtamassa petivaatteita, kun purskahdin nauruun. Perkele sentään, minä olen kaksi kertaa tämän elämän aikana aloittanut tyhjästä ja onnistunut hienosti. En loistavasti, en täydellisesti, mutta hienosti. Lapseni ovat täyspäisempiä kuin minä tulen koskaan olemaan. Epäilemättä tie ei ole heillekään tasainen, mutta he pärjäävät molemmat omalla tavallaan. Meillä on kaunis koti. Naapurustossa ei ehkä asu yhteiskunnan kerma, mutta emmepä mekään sitä ole. Minulla on työ, josta ei voi saada potkuja. On sukulaisia ja ystäviä. Terveyttä ja riittävässä määrin onnellisia hetkiä. Jos nyt sitten jonakin hetkenä pyyhit raivopäisen lapsen ruuantähteitä katosta tai itket R-kioskin kassalla sydänsurujasi, niin mitä sitten. Joskus elämä heittää paskaisella rätillä, mutta sitten on vaan pyyhittävä enimmät roiskeet pois ja rämmittävä eteenpäin.

Että eipä nyt kuitenkaan taukoilla. Eihän elämästäkään taukoja oteta. Tai jos otetaan, niin tuppaa käymään huonosti.

2 kommenttia:

  1. Olen iloinen, ettet taukoa. Salaa olen täällä keväästä asti seuraillut elämääsi. Muutaman kerran on tehnyt mieleni sanoa, että käytätpä kieltä kauniisti, mutta en sitten ole viitsinyt häiritä yksinäistä puhettasi. Useinhan alkaa kirjoittaa toisella tavalla, jos tulee kovin tietoiseksi yleisöstä.

    Mutta tiedä, että täällä on meitä hiljaisia, jotka saavat sinun kirjoituksistasi jotakin.

    Värejä syksyysi!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tarja! Yksinhän minä täällä haastelen, mutta silti on mukava tietää, jos joku minun kirjoituksistani jotain saa. Mukava kun olet mukana!

    VastaaPoista