torstai 5. syyskuuta 2013

Kadonnutta energiaa etsimässä

Vielä tulee ensimmäisiä kertoja. Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni energiahoidossa. Sillä oli joku hienompikin nimi, mutta en edes yritä kirjoittaa sitä. Aion käydä toistekin. Olo on nimittäin ollut kevyempi. Mielen pölyisillä lattioilla on vilahdellut valojuovia.

En oikeastaan tiedä, mihin tämä energiahoito perustuu. Enkä oikeastaan tiedä sitäkään, miksi mieli on kevyempi. Ehkä se keventyi pelkästään siksi, että joku oli kanssani täysin läsnä puolitoista tuntia. Ehkä siksi,  että olin itse läsnä. Ehkä siksi, että kerroin asioita, joita en ole vuosiin kertonut kenellekään, että kerroin asioita, joita en ole koskaan kertonut kenellekään. Ehkä siksi, että itkin jonkun toisen ihmisen nähden. Tai sitten jostain muusta syystä, mitä en ymmärrä. Eikä sillä ole väliä.

Hoidon jälkeen hain lapset äidiltä. Äiti kysyi, missä olin ollut ja kun kerroin, hän kysyi mitä lysti maksoi. Ja siihen perään hän tokaisi, että voisi tehdä moista huuhaata halvemmallakin. Meinasin pahoittaa mieleni. Mutta sitten tajusin, ettei hänen mielipiteensä mitätöi minun kokemustani, jos minä en anna niin käydä. En voi vaikuttaa toisen sanomisiin, mutta voin päättää, annanko sen vaikuttaa minuun. Enkä minä antanut. Sekin tuntui hienolta. Että pystyin päättämään omista tunteistani, etten mennyt niiden mukana niin kuin yleensä menen.

Myöhemmin kävin vielä tyttären kanssa kahvilassa viettämässä kahdenkeskistä aikaa. Siellä tuli taas itku. Ihan vain siitä syystä, että sain käydä kahvilla maailman ihanimman ja kauneimman tytön kanssa. Minusta voisi tulla hyvä itkijänainen, ehkä siinä on tuleva urani.

Kotiin tultuani kirjoitin keittiön seinään "Juuri tänään minulla on kaikki mitä tarvitsen". Ja niin minulla on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti