perjantai 6. syyskuuta 2013

Kotiläksyjä ja kiitollisuutta

Hiukan pelkäsin, että eilinen hyvä oli olisi tänään jo haihtunut. Se ei ole. Flussa vaivaa, mutta muuten olo on hyvä, mieli kevyt. Sattumalta näin eilen entistä rakastakin ja ymmärsin, että kaikki on siinä suhteessa juuri niin kuin pitääkin olla. Nämä nyt eivät ehkä liity mitenkään toisiinsa tai ehkä liittyvätkin. Eroihin liittyvä jossittelu on raskasta. Enää ei tarvitse jossitella. Surra ehkä, mutta se menee omalla painollaan.

Kävin tänään taidenäyttelyssä Jaatsilla siinä näyttelyssä, jossa minunkin töitäni on esillä. En ollut vielä ehtinyt nähdä töitä ripustettuna. Näyttelyseurana minulla oli Minna, johon olen tutustunut työkaverin kautta. Kuvassa Minna ja taulu, joka löytyy yleensä työkaverin seinältä. Minusta on ihanaa, että täältä alkaa pikkuhiljaa löytyä ihmisiä, joiden kanssa voi tehdä jotain tällaista. Käydä näyttelyssä, käydä kylässä, elää normaalia sosiaalista elämää. Sitä osaa arvostaa, kun se on pitkään puuttunut. Erakkous menee aikansa, mutta ei loputtomiin.



En ole jättäytynyt täysin eilisen energiahoidon varaan, vaan lopetin eilisen päivän ja aloitin tämän olemalla kiitollinen. Olemalla kiitollinen kaikesta siitä, mitä minulla on, kaikesta mitä minulle on tapahtunut, kaikesta mikä on tehnyt minusta sen ihmisen, joka olen tänään. Ajattelin jatkaa sitä, siitä tuntuu olevan apua. Minulla on monia muitakin "kotiläksyjä", mutta en ole vielä rohjennut aloittaa niitä. Kaikki aikanaan. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tie on auki taivaaseen asti. Kestääkö se tunne seuraavaan viikkoon, kestääkö se edes huomiseen, on täysin toisarvoista. Minulla on hyvä olla tässä ja nyt. Se riittää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti