perjantai 13. syyskuuta 2013

Sisäinen kello

Minulla on äärettömän tarkka sisäinen kello. Herätyskello ei soi taloudessamme juuri koskaan, koska sisäinen kelloni herättää minut ennen kellon soittoa. Viime aikoina olen huomannut, että sisäinen kelloni on myös äärettömän typerä. Yläkerran isäntä (tarkoitan siis naapuria) herää tuntia ennen meitä ja jonkun kerran olen herännyt siihen, että hän siirtää jotain huonekalua heti herättyään. En ole vielä keksinyt, mitä huonekalua pitää siirtää heti aamusta ja joka aamu, mutta asia ei välttämättä minulle kuulukaan. Monikaan asia ei kuitenkaan jää minulta miettimättä vain sen vuoksi, ettei se kuulu minulle. Olen kallistumassa sille kannalle, että hän siirtää perintölipaston makuuhuoneen oven eteen, pysyypähän vaimo kurissa päivän aikana.

No, joka tapauksessa minun sisäinen kelloni on saanut päähänsä, että minut pitää herättää ennen kuin yläkerran isäntä herää, jotta en sitten suotta herää huonekalujen siirtelyyn. Herään siis nykyisin viideltä. En ole vielä ärsyyntynyt siitä, koska minulla on paljon ajateltavaa ja saan helposti tunnin kulumaan siinä puuhassa. Yhtenä aamuna myös jumppasin, mutta se jäi tilapäiseksi mielenhäiriöksi. Ehkä jatkan sitä sitten, kun olen sen verran henkistynyt, ettei tarvitse ihan koko aikaa ajatella.

Ystävä (hyvin, hyvin rakas) kysyi minulta viikonloppuna, tuleeko minusta nyt kovin hengellinen ihminen. Ei tule, minä vastasin. Hengellisyys ei ole minun juttuni, jonkinlainen henkisyys ehkä enemmänkin. Hyvinvoiva minä haluan olla ja tietysti haluan, että lapset saavat äidin, jolla on pääkoppa jotakuinkin kunnossa. He ansaitsevat sen. Minä ansaitsen sen. Alan muuten kuulostaa ihan shampoomainokselta. Aika lopettaa siis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti