tiistai 10. syyskuuta 2013

Vampyyreja ja hyviä aamuja

Blogissa oli toissapäivänä käynyt kävijöitä hurjasti enemmän kuin yleensä, suurin osa heistä jonkun vampyyrisivuston kautta. Olen kerran elämässäni kirjoittanut vampyyrirunon ja se oli niin huono, etten ole kokenut tarpeelliseksi sitä julkaista. Se ei tosin aina estä minua, on tullut julkaistua yhtä ja toista huonoa. Mutta en tiedä, mistä tämä vampyyriryntäys nyt on tullut. En taida kuitenkaan olla siitä huolissani, vaikka ensin meinasin.

Aamut ovat olleet hyviä, leppoisia, rauhallisia. Se on yksi elämän isoja asioita. Että aamun saa aloittaa rauhassa, että voimme kaikki kolme lähteä hyvillä mielin omiin puuhiimme. Soisin tilanteen jatkuvan näin. Ja eiköhän se jatku, ainakin jos minä voin asialle jotain tehdä. Ja minähän voin, paljonkin. Tietysti joku aamu aina joskus on varmasti huonokin, mutta niin sen kuuluu ollakin.

Aloitin jokunen viikko takaperin uutta tarinaa, niin kuin täällä uskaliaasti mainitsin, mutta se tyssähti siihen kymmenen sivun paikkeille. Olen nukkunut tavattoman huonosti, flunssan ja kaiken muun takia, joten aivotoimintaa ei liiemmälti ole. Tarina kuitenkin kulkee jollain tavalla mukana, aina silloin tällöin ajatukset viivähtävät siinä. Ehkä sitten seuraavan hyvin nukutun yön jälkeen jotain siitä siirtyy paperillekin.

Ja toisaalta. Mietin välillä, miksi tätä jatkaa vuosikausia, kun voisi tehdä jotain muutakin? Voisi kuntoilla, sivistää itseään, lukea enemmän, pelata pelejä, mitä tahansa. Mutta sitä vaan kirjoittelee vihkot ja kansiot täyteen, kuitit, mainoslaput. Sitä silppua on kaapit väärällään ja silti pitää suoltaa uutta. Välillä, väistämättä, se tuntuu typerimmältä asialta, johon aikansa voi käyttää. Eikä sitä silti osaa lopettaakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti