sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Herätyksiä

Keitin kahvia tässä yhtenä aamuna. Mittalusikka osui johonkin kahvinpuruja kovempaan ja minä ajattelin: "Täällä on jonkun sormi". Se ei ollut sormi, vaan pussiin unohtunut lusikka. Mitä kertoo ihmisestä se, että ensimmäiseksi ajattelee kahvipussista löytynyttä ylimääräistä esinettä sormeksi? Tätä olen tässä päivänä muutamana pohtinut.

Olin menneen viikon osittain lomalla, osittain töissä. Kävimme lasten ja rakkaan kanssa kylpylässä polskimassa, oli muuten mukavaa. En olisi uskaltanut lähteä lasten kanssa keskenään, mutta näin hommi toimi loistavasti. Uimahallilla jatketaan sitten viikon päästä. 

Eilen kävimme kummitytön (jo aikuinen, en tiedä voiko häntä enää sanoa kummitytöksi, mutta minä sanon) kanssa katsomassa Haloo Helsinkiä. Keikka oli hyvä, erittäin energinen, omakin väsymys kaikkosi jonnekin sitä katsellessa ja kuunnellessa. Mutta totesin, että yöelämä on kyllä muuten minulta jo ohi. Periaatteessa ihmisten seuraaminen tuollaisissa omituisissa olosuhteissa on ihan kiinnostavaa, mutta jotenkin se meteli ja tungos on pidemmän päälle rasittavaa. Hyvä silti, että tuli lähdettyä, kyllä elämään on hyvä välillä saada vaihtelua.

Nyt pitäisi vielä saada kummityttö hereille ennen kuin lapset tulevat kotiin. Tai sitten odottelen, että lapset hoitavat herätyksen. He ovat siinä hommassa erittäin tehokkaita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti