sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Joulun odotusta (mutta ei talven)


Tytär sanoi tänään, ettei jaksa odottaa minuuttiakaan kesään. Vähän sellainen on olo äidilläkin, vaikka talvi ei ole oikein alkanutkaan. Pidän talvesta, tavallaan, mutta en pidä siitä, että työmatkoihin menee aikaa paljon enemmän kuin kesällä, että kaulurista kiistellään joka helkutin aamu, että töihin mennessä on pimeää ja töistä tullessa on pimeää. Minä tarvitsen valoa voidakseni hyvin. Mutta en enää ahdistu talvista niin paljon kuin joskus, olen jo oppinut, että tämä vuodenaika on vain rämmittävä läpi, jotta pääsee nauttimaan toisista vuodenajoista. Syksyn loska tai kevään kuraisuus ei haittaa, mutta tätä loputtomalta tuntuvaa pimeyttä siedän huonosti. Yhtä huonosti siedän hellettä. Välitilat sopivat minulle paremmin. Olisi pitänyt syntyä britiksi.

Jaksan minä kuitenkin minuutin odottaa kevääseen. Ehkä kaksikin. Tässä on kuitenkin joulu vielä tulossa ja joulua minä rakastan. Tuleva joulu ehti tosin ahdistaa aika tavalla, lapset kun ovat isällään. Mutta enää ei ahdista. Vietän joulun rakkaani kanssa, joten epäilemättä tulee hyvä joulu, vaikka lapset ovatkin muualla. Saattaahan sitä silti tirauttaa kyyneleen tai pari lapsia ikävöidessä, mutta itkuun ei ihminen kuole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti