tiistai 21. tammikuuta 2014

Menneitä

Kestän huonosti sitä, että elämässä on ollut rakkaita ihmisiä, joita en enää koskaan tapaa. Aina välillä tulee eteen jotain, mistä muistaa jonkun ihmisen aikojen takaa: tuoksu tai uni, ehkä jokin tapahtuma. Ja sitten tulee ikävä. Tekisi mieli istua vastatusten, kysyä mitä kuuluu. Nähdä, että menee hyvin tai että menee huonosti. Tietysti mieluummin näkisi, että menee hyvin. Tekisi mieli sanoa, että olet minulle aina tärkeä, vaikka tiemme erkanivat jo kauan sitten, eivätkä ne enää tässä elämässä kohtaa.

Mutta silloilla on tuhka jäähtynyt jo kauan sitten, elämä on kulkenut niin eri suuntiin, ettei paluuta ole. Ehkä ei pidäkään olla. Ehkä joidenkin ihmisten kohtaamisesta ei pidä jäädä jäljelle muuta kuin ikävä. Sitä vain kaipaa hetken, lähettää hyviä ajatuksia sinne jonnekin ja toivoo, että viesti löytää perille. Ja unohtaa taas siihen asti että muistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti