sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Määrittelyjä

Kokeilin eilen luistelua pitkästä aikaa. Se oli kivaa, vaikka jalkani eivät olleetkaan samaa mieltä. Edellisestä kerrasta on luultavasti lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Inhosin koulussa sekä luistelua että hiihtoa. Ehkä pitää tarkentaa, että inhosin kaikkea muutakin koululiikuntaa. Mikä ei sinänsä johtunut lajeista tai siitä, että olisin ollut epäliikunnallinen. Opettaja vain oli sen verran kammottava, ettei liikunta juuri innostanut.

Pohdiskelin tässä yksi päivä, pitäisikö minun määritellä itseni jotenkin uudestaan tässä nykyisessä elämäntilanteessa. Siitä asti, kun ylipäänsä ymmärsin, että toisista ihmisistä voi kiinnostua muutenkin kuin kavereina, olen tiennyt kiinnostuvani vastakkaisesta sukupuolesta. Työssäni olen joskus tullut käyneeksi keskustelua nuoren kanssa seksuaalisen identiteetin löytämisen haasteista ja muistan sanoneeni, ettei yksi kokemus suuntaan tai toiseen vielä tee kenestäkään sen enempää heteroa, homoa kuin lesboakaan. Ehkä se asia siitä selkenee kuitenkin, sillä yhdellä kokemuksella tai ajan kanssa. Mutta jos aikuisena tekee saman poikkeaman, onko sitten automaattisesti jotakin? En osaa sanoa.

En ole itse kokenut tarvetta määritellä itseäni uudestaan sen vuoksi, että olen nyt suhteessa naisen kanssa. Mutta ilmeisesti minun pitäisi kuitenkin löytää itselleni jokin määritelmä muiden ihmisten vuoksi. Tämä ei nyt sinänsä liity mitenkään asiaan, mutta ei sitten yhtään nätimpiä määritelmiä ole löydetty? Onko rumempaa sanaa kuin hetero? Tai lesbo? Kauniita sanoja on maailma väärällään ja silti on keksitty tällaiset.

Mutta antaa määrittelyjen nyt olla. Lapseni haluaa hiihtää, joten äidin ei auta kuin kaivaa monot kaapista. Poika ei ole kiinnostunut siitä, mikä minä olen, kunhan olen äiti.

Ai niin. Mary von Törne, tervetuloa!

2 kommenttia: