perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tauteja

Lapset sairastivat sen verran ankaraa flunssaa, että ehdin unohtaa koko blogin. En pidä flunssasta. Jos pitää valita oksennustaudista tai flunssasta, niin koska tahansa valitsisin oksennustaudin. Mikä on tietysti epäreilua, koska lapset niitä sairastavat, enkä tiedä valitsisivatko he saman. Harvoin minä saan tartuntaa, joskus tietysti. Oksennustauti on kuitenkin aika selkeä paketti. Päivä tai pari oksennetaan ja se on siinä. Tulee vaihdettua petivaatteet (joskus jopa muutamaan kertaan), pestyä pari mattoa ja ehkä myös auto. Ja sitten se on ohi. Pyykkivuori on tietysti melkoinen, mutta sitä se on lapsiperheessä muutenkin.

Kun taas flunssa. Ensin siihen sairastuu yksi. Valvotaan viikko kuumehoureiden, yskän ja nenän tukkoisuuden takia. Sitten sairastuu toinen. Valvotaan viikko kuumehoureiden, yskän ja nenän tukkoisuuden takia. Astmaa sairastavan lapsukaisen viikolla podetaan jatkuvaa huolta siitä, onko lääkitystä tullut annettua asianmukaisella tavalla, jotta yskä ei jatku viikkokausia. Sitten sairastun minä (jos on huono tuuri) ja sitten valvotaan taas viikko. Paitsi lapset eivät hyvällä tuurilla enää valvo, jos ovat itse jo terveitä. Minun yskimiseeni, nenän niistämiseen ja kiroiluun he eivät yleensä herää.

Mutta suotta minä tässä enää kitisen, tauti on selätetty ja univelat jo kuitattu. Työkaverit kyselivät aamulla, miksi olen niin hyvällä tuulella. Sanoin nukkuneeni hyvin. Jonkun verran saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että työpäiviä on jäljellä enää viisi. Sitä en sanonut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti