maanantai 14. huhtikuuta 2014

Hiiriä ja kultakaloja

Aika karkaa käsistä kuin lauma pieniä, valkoisia hiiriä. Juuri kun yhtä on nappaamassa hännästä, se katoaa pimeään pesäkoloonsa, eikä sitä näe enää koskaan.

Viimeiset kaoottiset viikot vanhassa työssä. Oksennustauti (tiedän, kerjäsin sitä). Reiki-kurssi. Kaikki tavalliset puuhat lasten ja kodin kanssa. Niihin se aika on mennyt niin, ettei ole kirjoittamaan ehtinyt.

Paitsi kirjoitin minä hiukan yhtenä aamuna. Vuosi sitten aloitin tekstin, jota naputtelin kymmenisen sivua ja sitten se tyssähti. Se on aina välillä käväissyt mielessä, mutta häipynyt taas jonnekin arjen askareiden alle. Tässä eräänä aamuna heräsin kuitenkin kaksi nimeä mielessäni. Hetken mietin, mitä nimiä ne mahtoivat olla, mutta sitten keksin, että siinähän on keskeneräisen tarinan toisen päähenkilön sisarusten nimet. En tiennyt, että hänellä on sisaruksia, mutta totta kai hänellä on. Sisarusten myötä myös päähenkilöiden nimet vaihtuivat ja myös toinen päähenkilöistä sai sisaruksia. Sen pätkän kirjoitin sitten siinä aamulla, etten unohda.

Ehkä hauduttelen taas vuoden. Seuraavaksi mieleen pomppii kenties pikkuinen koira. Tai kultakala. Aika hidasta ja tehotonta kyllä tällainen kirjoittelu. Mutta tehokkuus onkin ihan yliarvostettua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti