torstai 8. toukokuuta 2014

Tehotonta

Blogin päivittäminen on ollut nyt kovin vaikeaa. Tai ei vaikeaa, se on itse asiassa ihan väärä sana. Mitäs vaikeaa siinä nyt on, että istahtaa koneelle ja kirjoittaa. Mutta kun päivät on opetellut uusia asioita ja illalla on vastassa se tavallinen kotielämä, niin aikaa ei ole jotenkin löytynyt. Sairasteluakin on riittänyt ihan omiksi tarpeiksi. Blogi on sitten jäänyt kaiken muun jalkoihin.

Onneksi on melkein kesä ja valoisaa. Iltaisin kaadun sänkyyn puolikuolleena väsymyksestä, mutta heräänkin sitten aikaisin puuhailemaan omiani ennen kuin lapset heräävät. Yksinäiset aamuhetket ovat ihania, melkein syntisen nautinnollisia. Saatan siivota, jumpata tai hörppiä teetä kaikessa hiljaisuudessa. Eivät ne pitkiä hetkiä ole, mutta niiden avulla jaksaa sitten aamun örrimörrit, jos sellaisia sattuu olemaan tarjolla. Vaikka täytyy myöntää, että hiljaisista hetkistä huolimatta kiukuttelen joskus aamuisin (onneksi en ihan joka aamu). Tänäkin aamuna paiskasin makuuhuoneen oven kiinni ja sanoin, että tehkää mitä teette, mutta minä lähden nyt töihin. En tietenkään lähtenyt, lähinnä siitä syystä, että olin vielä pyjamassa. Olisi ehkä kannattanut vaihtaa vaatteet ensin, uhkauksella olisi voinut olla jotain tehoakin.

Oven paiskaaminenkin on hiukan liioittelua. On vaikea paiskata ovea kunnolla kiinni, jos välissä on kuivuvaa pyykkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti