perjantai 29. elokuuta 2014

Älä aja päälle

En ole pitänyt itseäni itkeskelijätyyppinä. Tällä viikolla olen kuitenkin itkenyt "Älä aja päälle"-kyltin ohi (en yli) ajaessani. Olen itkenyt kuunnellessani tarinaa jonkun toisen päättyneestä rakkaudesta (ihan tuntematon tyyppi radiossa). Olen itkenyt katsoessani ohjelmaa, jossa eläkeikäiset ihmiset tutustuivat tyttärensä ulkomaalaiseen mieheen (se lämpö, jolla vanhemmat puhuivat tyttärestä ja tämän puolisosta). Olen itkenyt yhden entisen kumppanini ajaessa vastaan (hän tulee vastaan lähes joka aamu, eikä siinä ole oikeasti mitään itkemistä). Olikohan tässä kaikki? Muutaman kerran on lisäksi tainnut olla itku lähellä ihan silkasta väsymyksestä, mutta puhti ei ole riittänyt varsinaiseen itkemiseen.

Minun lienee aika tarkistaa käsitystä itsestäni myös tässä suhteessa. Kerta kaikkiaan en välillä tiedä, kuka tämä peilistä katsova tyyppi oikein on. En ole ihan varma, haluanko edes tietää. Oikeastaan haluaisin eroon koko naisesta. Ette usko, kuinka masentavaa seuraa hän on.

Mutta hyvä puoli tässä on se, että jo kahteen kertaan nitistetty silmätulehdukseni palasi takaisin kiusaamaan minua. Voin itkeskellä kaikessa rauhassa vaikka päivät puhki, silmät kun ovat joka tapauksessa punaiset, vetistävät ja turvonneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti