lauantai 23. elokuuta 2014

Turvatyyny

Muutokset ovat joskus vaikeita, aikuisellekin, mutta erityisesti pienille ihmisille. Meillä on muutoksia taas kiukuteltu iltaisin, missä sitä lapsi muualla kiukuttelisi kuin kotonaan. Vaikka välillä sitä toivookin, että se koululapsi tulisi kotiin ja kotilapsi menisi kouluun.

Tässä yhtenä iltana keinuttelin kiukkupuuskan jälkeen itkuun purskahtanutta tytärtä sylissä ja kuiskailin hänen hiuksiinsa, että hän on tärkeä ja ihana ja että rakastan häntä kovasti. Tyttö tyyntyi ja nukahti lopulta iltasadun jälkeen levolliseen uneen.

Siinä nukkuvan lapsen vierellä makoillessani mietin, olisiko oma taival ollut toisenlainen, jos joku olisi joskus ottanut syliin ja sanonut, että olen tärkeä ja rakas. Olisinko osannut luovia tässä elämässä eri tavalla, ehkä kulkea suorempaa tietä, jos olisin tiennyt olevani jollekin tärkeä? Olisiko rakkaus toiminut turvatyynynä pahimmissa töyssyissä, ollut pehmuste kovissa kohdissa? En tiedä, ehkä se ei olisi muuttanut mitään, ehkä kaikki olisi silti pitänyt opetella kantapään kautta.

Nyt ainakin tiedän, että olen tärkeä ja rakas näille pienille ihmisille. Se tuntuu hyvältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti