sunnuntai 31. elokuuta 2014

Varkaita ja pelastajia

En voi käsittää tätä ajan vähyyttä. En millään ehdi tehdä kaikkea, mitä olen tehnyt ennen. Aikaa on saman verran kuin ennenkin, tekemistä on saman verran kuin ennenkin. Mutta en millään ehdi tehdä sitä, minkä olen ennen ehtinyt. Epäilen, että joku varastaa minulta päivittäin tunnin tai kaksi, muuta selitystä en keksi

Kävin tässä vähän aikaa sitten psykiatrisella osastolla. Eräs potilas lupasi pelastaa minut, jos menen hänen huoneeseensa. Koska olin lasten kanssa, päätin jättää pelastuksen väliin. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt jättää lapset hetkeksi hoitajien hellään huomaan ja mennä katsomaan, minkälaatuisesta tapahtumasta oikein olisi ollut kyse. Olisin voinut hyötyä pienestä pelastuksesta. Tai isostakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti