perjantai 31. lokakuuta 2014

Pieniä vaatteita

Vein parisen viikkoa sitten kaksi isoa kassillista lasten vaatteita kirpputorille. Jupisin kotiin palattuani, että vaatemäärä ei ole vähentynyt nimeksikään. Niinpä päätin käydä myös oman vaatekaappini kimppuun. Sieltä löytyy muun muassa farkut, jotka hädin tuskin sain ähellettyä kiinni Citymarketin sovituskopissa jossain eron jälkeisessä tilapäisessä kuivettuneisuustilassa. Sanomattakin on selvää, etteivät ne ole koskaan olleet käytössä, eivätkä tule olemaan. Sieltä löytyy myös kymmenen vuotta vanhoja vaatteita, jotka kuin ihmeen kaupalla mahtuvat päälle (lähinnä siitä syystä, että ovat alunperinkin olleet mallia teltta). Nämä säästän, koska kaikki tulee jossain vaiheessa uudestaan muotiin ja laskujeni mukaan tulen olemaan muodikas noin suurinpiirtein viidentoista vuoden päästä. Voi siihen aavistuksen kauemminkin mennä, mutta minä olen hyvä odottamaan.

Pienet vaatteet heivasin nyt kuitenkin kaapista ulos. Kasasin ne säkkiin odottamaan seuraavaa kirpputorikäyntiä. Pakko se tässä nyt kuitenkin on myöntää, että minulla on tässä pieni taka-ajatus. Olisihan kaikkien karman lakien mukaista, että taloudellisesti tarkalle ihmisille kävisi niin, että kun viimein saa vuosikausia kaapissa käyttämättömänä lojuneet pienet vaatteet hävitettyä, sitä taianomaisesti laihtuukin kymmenen kiloa ja joutuu harmittelemaan niitä pois vietyjä vaatteita. Lasken tämän varaan, koska muilla keinoilla paino ei putoa.

Kun tässä nyt aloin tälle tunnustamislinjalle, niin myönnettäköön, että eräänä pimeänä iltana kaivoin ne perkeleellisen pienet farkut takaisin vaatekaappiini. En ymmärrä miksi. En todellakaan ymmärrä miksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti