tiistai 7. lokakuuta 2014

Pikkukuppipakkomielle

Kiertelen usein kirpputoreja. Tai usein on tässä elämäntilanteessa liioittelua, aikaa ei ole niin paljon, että voisi sanoa käyvänsä usein missään. Paitsi työpaikalla, päiväkodissa, koulussa ja ruokakaupassa. Mutta kirppareita olen kiertänyt koko elämäni. Jo lapsena olin into piukassa, kun täällä Sastamalassa äidin luona vieraillessa pääsi käymään kirppareilla. Nilsiässä niitä ei tietenkään ollut, niin kuin ei paljon mitään muutakaan.

Kerta toisensa jälkeen minua ihmetyttää se, että kirpputoreilla minut valtaa suunnaton halu ostaa pikkuruisia kahvikuppeja. Eihän niitä käytä enää kukaan, enkä minä edes juo kahvia. Ja sitäpaitsi minulla on jo kaapissani yksi kahviastiasto, josta käytän yhtä kuppia kerran vuodessa, kun teen taatelikakkua. Kyseessä on mummon ja ukin kihlajaisastiasto, joten sitä ei luonnollisestikaan voi hävittää tai laittaa kiertoon. Mutta muita kuppeja en todellakaan tarvitse. Vieraillekin tarjoilen kahvin mukissa.

Mutta ne sievät, pienet, epäkäytännölliset, vanhanaikaiset pikku kupposet tuntuvat aina huutavan minun nimeäni. Jos minulla (lapsilla) olisi leikkimökki, ostaisin niitä sinne. Mutta kun ei ole. Sinne minä olen ne jättänyt yksin ja hylättyinä pölyyntymään tikkuisiin hyllyihin. Ainakin toistaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti