perjantai 14. marraskuuta 2014

Roikkuu, ei roiku, roikkuu

Varasin ajan kampaajalle. Ajanvarausohjelma tiesi kertoa, että olen käynyt kampaajalla viimeksi kaksi vuotta sitten. Tai vähän reilut kaksi vuotta. Luulin, että siitä olisi pidempikin aika. Hiukset ovat nimittäin aika pitkät. Tätä minun elämäni tiivistetysti on: kasvatan hiuksia pari-kolme vuotta, kyllästyn, leikkautan ne lyhyeksi, kasvatan taas pari-kolme vuotta, kyllästyn, leikkautan, kasvatan.

Näin eilen lööpin, jossa kiinteistökuningatar Kaisa Liski sanoi, että kun naama alkaa roikkua, niin hiukset eivät saa enää roikkua. Ajattelin, että onpa hyvä, kun tuli se kampaaja varattua. Tässä eletään varmastikin ihan juuri niitä hetkiä, jolloin naama alkaa roikkua. Katselin kyllä peilistä, ettei se ehkä vielä roiku, ainakaan kovin pahasti, mutta huomaako sellaista itse? Arvelisin, ettei ollenkaan välttämättä huomaa. Siksipä onkin hyvä varautua ja karsia kutrit jo hyvissä ajoin kampaamon lattialle.

1 kommentti:

  1. No tota. Kyllä sen sitten yhtenä kauniina päivänä huomaa. Sillai yhtäkkiä havahtuen. Mut sulla on sinne vielä piiiiitkä matka. -Erja

    VastaaPoista