maanantai 15. joulukuuta 2014

Ihan pian kevät

Niin kävi, etten päätynyt pikkujouluissa oksentelemaan mihinkään. En minä nyt sellaista muutenkaan harrasta. Nykyisin juominen tyssää yleensä jo parin viinilasillisen jälkeen. Ei vain maistu. Nyt ei ollut tarvetta kokeillakaan, koska lapsenvahtini sairastui ja tilalle saatu lapsenvahti ei voinut jäädä pitkäksi aikaa. Joten kävin juhlissa ja olen aika varma, etten käy toiste. Aika kuivaa oli nimittäin. Juhlapuheessa muistuteltiin, miten lomautuksilta oltaisiin voitu välttyä lomarahoista luopumalla. Näinpä varmaan olisi saattanut olla (en ole siitä ihan vakuuttunut), mutta onko sitä nyt ihan pakko juhlailtana toitottaa. Mietin kyllä siinä kohtaa, että josko tästä lähtisi takaisin kotiin. Mutta pitihän se tietysti syödä ensin. Ehdin parahiksi saada flunssan, joten ruoka ei kyllä maistunut miltään. Hyväksi sitä kehuttiin ja tokihan minä sen uskon. Viineistä en sitten voikaan sanoa mitään. Vichyä join, mutta se loppui kesken.

Loppujen lopuksi lienee hyvä, että ei tullut juhlittua pitkän kaavan mukaan. Flunssaisena oli jo riittävän ankeaa järjestellä kuopuksen kaverisynttäreitä, flunssaisena ja krapulaisena se olisi ollut suorastaan tuskaista. Nytkin päädyin kauppaan itkemään kadonneita ilmapalloja, joten lisähaastetta ei todellakaan kaivattu. Katsotaan uudestaan sitten kymmenen vuoden päästä. Ehkä olen sitten valmis seuraaviin pikkujouluihin.

Juuri nyt elämä näyttää vähän ankealta. Mutta niinhän se aina väsyneenä ja kipeänä näyttää. Eiköhän se siitä, kunhan unet taas kuluvat enimmäkseen nukkuessa eikä niistäessä. Sitten onkin jo joulu. Ja ihan pian kevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti