maanantai 8. joulukuuta 2014

Joululauluja

Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että tänä vuonna emme ehdi kauneimpiin joululauluihin. Viime joulunakin jouduimme tosin lähtemään pois kesken laulannan, koska pellossa kasvaneet lapseni eivät jaksaneet käyttäytyä tilanteen edellyttämällä hartaudella. Joten luulisi, ettei ole paha paikka, vaikka emme tänä vuonna edes yrittäisi. Mutta on se vähän paha. Rakastan joululaulujen laulamista kirkossa, siitäkin huolimatta, että se on ainoa kerta vuodessa, kun ylipäänsä käyn kirkossa. Tai ehkä juuri siksi sitä rakastankin. Se on jotain täysin omasta arjestani poikkeavaa. Taitaa kuitenkin olla niin, että lapseni eivät rakasta tilaisuutta yhtä suurella antaumuksella kuin äitinsä.

Mutta väliäkö hällä, tänä vuonna laulelemme vähemmän hartaasti kotosalla. Joulu tulee joka tapauksessa, ihan jo siksi, että lapset ovat kotona. Erosta on seurannut yhtä ja toista hyvää sekä huonoa, mutta joka toinen joulu toistuva yksinäisyys on kyllä se pahin asia. Enhän minä oikeasti yksin ole yhtenäkään jouluna ollut ja toisekseen viihdyn varsin hyvin yksin, mutta joulu ilman lapsia on silti jollain tavoin yksinäinen ja lohduton. Se on sitten eri asia, jos lapset joskus isompina eivät haluakaan enää viettää joulujaan minun kanssani. Mutta nyt, kun he ovat vielä pieniä, se on vain ja ainoastaan luonnotonta, etteivät he ole jouluna kummankin vanhempansa seurassa. Se on kuitenkin kestettävä, itsehän tämän elämänsä on sählännyt niin, että tässä ollaan nyt.

Tänä jouluna minä kuitenkin nautin. Ne kaikkein rakkaimmat ovat minun kanssani, enkä minä jouluuni tarvitse mitään muuta. No, ehkä vähän joulutorttuja. Ja kinkkua. Niin ja tietysti hiukan suklaata. Mutta sitten ei muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti