maanantai 19. tammikuuta 2015

Isoja kirjaimia

Hiukan on ollut taukoa. Johtuu flunssasta taas kerran. Kuukauden olin aika lailla pois pelistä, paitsi tietysti se normaali lapset/työ-osasto piti hoitaa. Mutta mitään muuta en sitten tehnytkään. Paitsi ryvin syvällä itsesäälin suossa, kaipasin lepoa ja kiukuttelin lapsille. On se hyvä, että enimmäkseen sitä on kuitenkin aika terve.

Nyt onkin sitten ollut se normaali flunssan jälkeinen euforia: NENÄ EI VUODA. KURKKU EI OLE KIPEÄ. JAKSAN KÄVELLÄ RAPPUSIA. NUKUN YÖNI. Koko elämä on isoja kirjaimia ja huutomerkkejä. Tänä aamuna tuli melkein kyynel silmään, kun appelsiinin lohkot näyttivät niin kovin kauniilta valkoista jugurttia vasten. Se on kuulkaas ihmeellistä, kun on viikkoja mennyt niin, ettei sitä appelsiinia ole jaksanut edes kuoria.

Teen taas samoja korjausliikkeitä, kuin aina flunssan jälkeen. Syön sinkkiä, deetä ja ceetä. Puputan marjoja ja hedelmiä. Ulkoilen ja liikun. Ettei vaan se seuraava tauti iskisi. Ja uskon, ettei iske ennen syksyä. Vaikka uskonasiahan se ei ole, mutta nyt vielä optimismia riittää. Siitä se sitten karisee, kun lapset seuraavan kerran alkavat pärskiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti