lauantai 24. tammikuuta 2015

Poukkoilua

Seuraan suhteellisen säännöllisesti muutamaa blogia. Nyt alkoi heti tuntua siltä, että olen tästä jo kirjoittanut, mutta en anna sen haitata tahtia. Olen sen verran usein viitannut huonoon muistiini, ettei ehkä haittaa, vaikka kirjoittaisin samasta asiasta joka viikko. En sitäpaitsi välttämättä ole juuri tästä kirjoittanut, olen saattanut vain ajatella asiaa. Helposti kuvittelen, että tottahan ihmiset tietävät asiat, joita ajattelen. Yhä vieläkin hämmästyttää, etteivät ollenkaan aina tiedä.

Mutta takaisin blogeihin. Yksi seuraamani blogi lopahti, ihan hyvistä syistä ja selityksen kera, joten eipä siinä mitään. Silti aina hiukan tuntuu siltä, kuin menettäisi ystävän. Kun on kuitenkin seurannut toisen tarinoita kuukausia, ehkä vuosiakin ja sitten toinen häviää kokonaan pois. On se hiukan surullista. Mutta sitten löysin toisen blogin sen vanhan tilalle, yhtä hauskan vaikka tietysti erilaisen. En minä lue vain hauskoja blogeja, luen myös vakavia, mutta tämä lopahtanut blogi nyt vain sattui olemaan hauska. Hauskuus on tietysti hyvin tulkinnanvaraista, se voi tarkoittaa niin kovin monia asioita. Olen tänään hiukan poukkoileva, huomaan.

Poukkoilusta tuli mieleen, että on se hyvä, ettei blogien perusteella tehdä diagnooseja. Saisin välittömästi diagnoosin, veikkaisin äkkiseltään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sen verran mielialat tuntuvat vaihtelevan ja mielipiteet samaten. Huomasin sen, kun luin vanhoja tekstejäni ja totesin samalla, että jatkossa en lue vanhoja tekstejäni. Sillä onhan se niin, että jos vaikka keskellä pahimpia PMS-oireita minulta kysytään mielipidettä mihin tahansa asiaan, niin vastaus on alatyylinen ja asiaton. Kun nyt kertakaikkiaan silloin kaikki on perseestä, eikä sille vain voi mitään. Viikkoa myöhemmin vastaus voi olla ihan toinen ja ulkopuolinen saattaisi hyvinkin luulla, että nyt se kahjo on rakastunut. Vaikka tietenkään en ole. Se nyt  on vain niin, että ihmisen mieli (ja hormonitoiminta) on ihmeellinen eikä ollenkaan järkevä. Ainakaan naisen mieli. Tai tarkennetaan nyt kuitenkin, että minun mieleni ei ainakaan ole järkevä. En minä naisista mitään tiedä. Enkä kyllä miehistäkään. Yhtä suuria mysteereitä molemmat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti