keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kotitöitä

Tässä päivänä muutamana olen miettinyt, että jos kirjoittaisin persauksiini Miele, niin eipä kukaan minua kodinkoneista erottaisi. Miten ihan oikeasti pyykinpesua, siivoamista ja ruuanlaittoa voi riittää siinä määrin, kuin sitä riittää? Välillä tuntuu, että teen jotain perustavanlaatuisella tavalla väärin, eihän nyt voi olla niin, etten ehdi koko elämässäni tehdä mitään muuta kuin kotitöitä (ja käydä töissä, joka sekin on ajankäytöllisesti melkoisen epäilyttävää touhua). Tuntuisi hiukan paremmalta, jos meillä sitten edes olisi siistiä, pyykkikori tyhjä ja aina hyvä ruoka pöydässä. Mutta ei, sukat tarttuvat hunajatahroihin, esikon huoneeseen ei edes ovi aukea kaiken roinan takia ja pyykkiä on korin lisäksi kaikilla mahdollisilla pinnoilla.

Siisteystasoni on viime vuosina laskenut niin paljon, että suurempi lasku muodostaisi jo terveysriskin. Nykyinenkin taso on ikävä perheen astmaatikon kannalta. Ehkä olen tullut vanhemmiten hitaaksi. Jotenkin minusta tuntuu, että aiemmin minulla on ollut enemmän aikaa. Vai joko on muisti niin haperoksi mennyt, että muistelen tuokioita, joita ei ole koskaan ollutkaan? On sekin tietysti mahdollista.

Taidan kuitenkin kirjoittaa ahteriin Helkama, niin näyttää muissakin koneissani lukevan. Siinä voi sitten itse kukin päätellä, onko se pyörä vai pesukone.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Plaaplaaplaa

No niin. Kyllä minä luin paneskelukohtaukset ja kaikki, mutta oli kyllä vähän nolostuttavaa. Täytyi kuitenkin saada tietää, löytääkö kummitus kauan kateissa olleen rakastettunsa ja kyllähän hän sitten lopulta löysi. Ja tietty kaikki muutkin rakastuivat ja pariutuivat ja plaaplaaplaa. Pitäisi ehkä hankkia elämä, ettei tarvitsisi lukea kaikkea roskaa, mitä joku sattuu kirjoittamaan. Ja ihan jo senkin vuoksi, että itselläkin olisi jotain kirjoitettavaa. Nyt on vielä vähän hakusessa, mitä tehdään silloin, kun ei sairasteta. Ehkä se palautuu riittävän monen nukutun yön jälkeen. Nyt olen jo nukkunut sen verran, että kävin ostamassa uusia meikkejä. Se on aina varma merkki virkistymisestä. Ei ole aina mitenkään sanottua, että niitä meikkejä tulisi myös käytettyä, mutta nyt on kyllä tullut. Huonolla menestyksellä tosin, uudesta meikkivoiteesta tuli sellainen pakkelikerros, että piti enimpiä pestä pois. Pienellä opettelulla lopputuloksesta tuli kuitenkin ihan tolkullinen, parantamista toki näyttää vielä tekniikassa olevan.

Töissä on motivaatio-ongelmia. Rästejä on jäänyt sairasteluajalta paljon, enkä tahdo päästä niiden kanssa tasoihin. Se turhauttaa ja ärsyttää. Ja sitten ulkona on valoisaa, sitä haluaisi vaan luuhata pihalla ja tutkailla kevään etenemistä. Rästitöiden kanssa tuhraaminen ei todellakaan innosta. Mutta minkäs teet, on ne tuhrattava. Kesälomaa (ja lomautusta) odotellessa.