tiistai 12. toukokuuta 2015

Kaikkea on

Aika kiitää. On päiväkodin kevätjuhlaa, tanssinäytöstä, luistelun lopettajaisia ja kaikkea sellaista. Piti olla pitkä sairasloma, jonka vuoksi tein paljon järjestelyjä ja jota ei sitten tullutkaan. On kesäloman odottelua ja reissujen suunnittelua. On kuntokuuria, virkistysprojektia ja ties mitä. On työn uudelleen järjestelyjä, jonka seurauksena voin hyvinkin joutua lähtemään työpaikastani. En siksi, että saisin kenkää, vaan siksi, etten suostu enää tekemään työtä, josta kotielämä kärsii.

Saattaisin nauttia siitä, että elämä olisi välillä seesteistä ja rauhallista. Se ei vain taida olla sitä koskaan. Eikä kaikki touhu ja tekeminen ole pahasta. Esimerkiksi meillä on parhaillaan menossa kesäprojekti (joka ei tietty oikeasti ole mikään projekti), että käymme läpi oman kunnan ulkoilualueet ja etsimme Pirunvuoren lisäksi vähintäänkin yhden toisen vakituisen retkeilypaikan. Minun mielenterveyteni lepää hyvin pitkälti metsän varassa. Lapsuuteni ainoa turvallinen ja täysin minut hyväksynyt ympäristö oli metsä. Isä joskus sanoi (minun ei ollut tarkoitus sitä kuulla), että tuosta tytöstä tulee vielä hullu, kun se on aina tuolla metsässä. Hän oli väärässsä. Minusta olisi tullut hullu, jos en olisi ollut siellä metsässä.

Jostain syystä metsäily on vanhemmiten jäänyt liian vähälle, vaikka marjastamme ja sienestämme jonkin verran. Mutta ihan retkeilemässä käymme korkeintaan pari kertaa vuodessa. Se saa nyt kuitenkin muuttua. Ensimmäinen ulkoilualue nuotiopaikkoineen on jo korkattu, toinenkin reissu on jo suunnitteilla. Erityisesti haluan meidän elämäämme lisää sellaista aikaa, jonka pääasiallinen tarkoitus on nauttia elämästä. Ja retkeily on nimenomaan nautinto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti