keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Laitteen lumoissa

Porkkana-inkivääri-omena-appelsiini-mehu. Tähän mennessä paras sekoitus. Ai että on hyvää ja ai että on virkistävää. Kovin myöhään sitä ei kannata juoda, muuten menee yöunet. Tai ehkä kaikilla ei mene, minulla nyt menee yöunet siitäkin, että joku juo iltapäiväkahden jälkeen kahvia samassa huoneessa. Ja minähän varjelen uniani kuin pyhäinjäännöstä, joten en juo tätä mehua iltaisin. Juon sitä aamuisin ja ehkä viikonloppuna voin elää vaarallisesti ja juoda sitä jopa iltapäivällä.

Ajattelin, että mehustimessani (tämä ei varmasti ole oikea termi) on niin monta pestävää osaa, että siitä tulee lähinnä viikonloppujen ilo. Toistaiseksi olen käyttänyt sitä vähintään kerran päivässä, välillä kaksikin kertaa. Viikko on tietysti lyhyt aika, alkuinnostus voi hiipua. Mutta nyt olen jo ihan vakuuttunut, että joku taika mehujen juomisessa on. Siitä tulee nimittäin tosi hyvä olo.

Muistan viime talvelta, tai saattoi olla jo kevättäkin, miten oksennustaudissa teki ihan hulluna mieli itsepuristettua appelsiinimehua. Onneksi kotona oli appelsiineja. Mehu helpotti olotilaa nopeasti.

Ihmisen keho on hirveän viisas. Jos sitä kuuntelee, se kyllä kertoo, mitä milloinkin kannattaa syödä ja juoda. Ja nyt minun kehoni tuntuu tarvitsevan mehuja. Uskon sen johtuvan koko talven jatkuneesta sairastelukierteestä. Kaikki ravinteet kehossani on ammennettu tyhjiin ja nyt niitä varastoja on täytettävä. Sitäpaitsi mehujen tekeminen on hauskaa. Itse en tosin pääse laitteen ääreen muuten kuin valvojaksi, innokkaat apulaiset hoitavat kyllä varsinaisen työn. Pesu sentään jää minulle, viiltävät terät ja lapset kun ovat vatsanpohjaa vääntävä yhdistelmä.

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä! Olen samaa mieltä siitä että esim. mahataudissa tai heti sen jälkeen voi ihan hyvin syödä sitä mitä tekee mieli (eikä orjallisesti noudattaa jotain dieettiä) - oma ruumis osaa pyytää sopivia asioita. Tämä tuli mieleeni kun joku kauhisteli sitä että olin antanut vatsataudista juuri selvinneelle pojalleni makaronilaatikkoa - sen teki sitä mieli! Ei tuntunut haittaavan toipumista lainkaan.

    VastaaPoista
  2. Se on totta, kyllä keho kertoo, mitä se tarvitsee. Toiset osaavat kuunnella itseään paremmin, minulla se on vielä vähän hakusessa, mutta harjoittelussa. Kauhistelijoita aina riittää, oli asia mikä tahansa.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut blogiasi lopusta alkuun päin. Tässä kohtaa pitää jo kommentoida: muistan, miten lapseni pienenä sairastaessaan mahatauteja, joi sitä kamalan makuista Osmosalia ihan vapaaehtoisesti ja halukkaasti niin kauan, kun oli taudin kourissa. Sitten kun alkoi parantua, tuli täydellinen stoppi, josta aina tiesin, että jaaha, tauti alkaa olla ohi. Ja sitten kohta kuului sängystä: ruisleipää! Ja sit terve ipana kohta riehuikin lattialla.

    VastaaPoista