perjantai 29. toukokuuta 2015

Raakaa

Kiukuttelukiintiö lienee taas hetkeksi täynnä. Muihin asioihin. Olen viime aikoina (tai oikeastaan jo pitkään) ollut kiinnostunut ravinnon merkityksestä hyvinvoinnille. Se ei tarkoita sitä, että tulisin itse tukeneeksi omaa hyvinvointiani oikeanlaisella ravinnolla, mutta mietin sitä koko ajan enemmän ja enemmän.

Minulla on yksi iso haaste, joka toistuu joka saamarin kuukausi. Tietyssä hormonikierron vaiheessa olen valmis laittamaan koko elämäni pakettiin ja muuttamaan laavuun tunturiin, vaikka tietenkin kuolisin siellä kahdessa viikossa. En kerta kaikkiaan näe mitään hyvää missään. Asian tiedostaminen auttaa hiukan ja siihenkin meni vuosia, että tajusin asiayhteyden. Sitä ennen pidin itseäni vain epävakaana tyyppinä (epäilemättä monet pitävät vieläkin enkä varsinaisesti väitä että olisivat väärässä). Nyt alkaa tuntua siltä, että ravinto on yksi keskeinen juttu, millä tähän mielialan notkahdukseen voisi vaikuttaa. Tietysti myös uni ja kaikki nämä elämän muutkin perusjutut vaikuttavat yhtä lailla.

Yksi kokeiluni viime ajoilta on ollut raakaruoka. En osaa sanoa siitä vielä oikein juuta enkä jaata, enkä ole täysin raakaruualla ollut yhtään ainoaa päivää. En ole muutenkaan ehdottomuuksien ihminen ja sitäpaitsi rakastan lämmintä ruokaa. Kasviksien ja kaiken tuoreen lisääminen ei voi silti olla ainakaan pelkästään huono asia.

Kokeilin raakailua parina viikonloppuna. Ensimmäisen viikonlopun sunnuntaina esikko totesi minun olevan jotenkin erilainen, jotenkin kivempi. Ajattelin, että jos muutos on näin nopea, en syö enää eläessäni lämmintä ruokaa. Toinen kokeiluviikonloppu päättyi jumalattomaan päänsärkyyn, jota jatkui kaksi päivää. Osin kyllä ihan omasta syystäni, koska viikonlopussa oli niin paljon touhua, että syöminen jäi heikoksi. Pääni ei pidä siitä, tiedän sen varsin hyvin.

Keskiarvo viikonlopuilta on kuitenkin sen verran ok, että uteliaisuus raakaruokailua kohtaan jatkuu. Se ei ole ehkä ihan niin hyvä juttu, kuin toivoin sen olevan, mutta ei se huonokaan juttu ole. Kokeilen uusia tuotoksia ja katselen mihin se johtaa. Ja vaikka ei johtaisi mihinkään, niin onpahan tätäkin kokeiltu.

Tässä ensimmäinen raakakakkuni, tai tietysti vain pala siitä. Ei erityisen kakkumainen, ei lainkaan makea, mutta ihan syötävä. Melkein enemmän lounas kuin kahviherkku. Paljon pähkinöitä, taateleita, hunajaa, sitruunanmehua eikä sitten paljon muuta. Koristelusta huomaa, miksi en ole kakkubloggari.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti