torstai 14. toukokuuta 2015

Reikiä perämetsissä

Tekisi mieli heittäytyä opiskelijaksi. Alanvaihto olisi nimittäin paikallaan, ei ole mitään niin rasittavaa kuin leipääntynyt sossu. Opiskelu työn ohella ei kuitenkaan erityisemmin houkuttele, varsinkin kun viime vuosien tavoitteeni on ollut nimenomaan työn vähentäminen elämästä. Eihän se millään tavoin ole onnistunut, mutta tavoitteita voi olla, vaikka ne eivät mihinkään johdakaan.

Toisaalta ehkä voisi olla niin, että jos opiskelee jotain ihan hirveän kiinnostavaa, se motivoisi tässä kaikessa muussakin elämässä ja yhtäkkiä sitä huomaisi jaksavansa tehdä kauheasti kaikkea. En ole siitä nyt kuitenkaan ihan vakuuttunut, joten en ole hakeutunut opiskelemaan. Reikiä kyllä jossain kohtaa jatkan ja vyöhyketerapian opintomahdollisuuksia käyn aina silloin tällöin netissä vilkuilemassa. Toisaalta mietin tässä yhtenä päivänä, että voisin opiskella eräoppaaksi ja lasten lähdettyä kotoa voisin painua jonnekin Lappiin notkumaan metsiin loppuelämäkseni. Se on houkutteleva ajatus. Edessä on kuitenkin monta vuotta, ennen kuin voin hävitä perämetsiin.

Tässä kohtaa elämää fakta on se, että rahaa palaa. Mihin tahansa ei voi heittäytyä, kun jotain on tienattavakin. En ole toistaiseksi keksinyt mitään ratkaisua. Se auttaisi, jos löytäisi rikkaan puolison, joka jostain merkillisestä syystä haluaisi rahoittaa minun opintojani. Jos menneistä vuosista voi mitään päätellä, ei ole todennäköistä, että löydän minkäänlaista puolisoa, rikkaasta puhumattakaan. Jatkan siis pohdintoja.

Lapsilleni toivon erityisesti sitä, että he jo pienestä pitäen oppisivat kuulostelemaan omaa sisintään ja menemään kohti sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ihan sama, mitä naapuri tai äiti ajattelee. Katsotaan kuinka käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti