lauantai 16. toukokuuta 2015

Retkeilyä

Virkistysprojektini etenee. En ymmärrä, miksi olen pitkäksi aikaa unohtanut luonnon rentouttavan ja uudistavan voiman. Olen niin nauttinut metsässä pyörimisestä, ettei minulla ole sille oikein sanoja.

Eilen retkeilin yksin. Minun piti mennä Hornioon, mutta en ole ihan varma, missä lopulta olin. Ritajärvi siellä ainakin jossain luki. Ihan sama, paikka oli joka tapauksessa upea. Kolme pientä järveä, polkuja sinne tänne ja ihana hiljaisuus. Istuskelin nuotiopaikalla taateleita napostellen ja ajattelin, ettei ihminen tarvitse mitään muuta: raitista ilmaa, luonnonrauhaa ja rutkasti rakkautta. Tietysti ne taatelitkin ovat kiva lisä.

En ole pitkään, pitkään aikaan ollut niin täydellisen tyytyväinen kuin siinä tyynen järven rannalla istuskellessani. Elämän ei tarvitse olla täydellistä, aina ei tarvitse olla tyytyväinenkään. Mutta on ihanaa, että joskus on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti