tiistai 26. toukokuuta 2015

Surua

Välillä tulee hetkiä, että kauhistuttaa ja surettaa. Nimittäin se, että omaa päävikaisuuttaan on hajottanut yhden (tai ainakin yhden) perheen. Jollain tapaa siedettävän siitä ajatuksesta tekee se, että perhe on kuitenkin ollut oma ja tässä on vielä loppuelämä aikaa paikkailla typeryyttään. Mutta ei se siitä sen helpompaa tee. En minä siitä usein ahdistu, arki on onneksi sen verran täyttä, ettei ahdistumisaikaa liiemmin ole. Ja tavallaan silti, niin nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, en haluaisi takaisin menneeseen. Mutta sen voin sanoa käsi sydämellä, että jos viisi vuotta sitten olisin ymmärtänyt sen mitä nyt, en olisi koskaan eronnut. Ilman eroa tosin en ymmärtäisi sitä mitä nyt ja siinähän tämän tilanteen hauskuus onkin. Tyhmyydestä sakotetaan, mutta tyhmyydestä ei pääse tekemättä tyhmyyksiä.

Kaiken kaikkiaan olen viime aikoina surrut menneitä, miettinyt erojani (joita on liikaa) ja muistanut ihmisiä, jotka ovat jääneet taakse, mutta ovat silti rakkaita. Näitä aikoja tulee aina välillä, kai niillekin syynsä on. Ennemmin tai myöhemmin suru täytyy surra pois, vaikka juuri siinä akuutilla hetkellä se onkin jäänyt tekemättä. Ehkä sitten on valmis johonkin uuteen tai ainakin valmis jättämään vanhat asiat sinne, minne ne kuuluvat: muistoihin.

2 kommenttia:

  1. Mulla on joskus niin sama olo, että kaduttaa mutta toisaalta tajuaa, että minkäs sille voi. Parhaat mahdolliset ratkaisut niissä puutteellisissa olosuhteissa.
    Minulle erot ovat kyllä olleet ihan hyviä ja välttämättömiä, ne ei kaduta. Viimeisen kohdalla kadun, että koskaan aloin koko suhteeseen, vaikka se ihminen on vieläkin minulle omalla tavallaan tärkeä.

    VastaaPoista
  2. Niin, minäkin tavallaan tiedän, että sillä hetkellä, niillä tiedoilla ja taidoilla, en olisi voinut muuhun ratkaisuun päätyä. Silti joskus tulee surtua sitä, ettei ajoissa osannut ja ymmärtänyt tarpeeksi säilyttääkseen jotain sellaista, mitä ei enää takaisin saa. Vaikka sitten toisaalta, ihan tosissaan ei sitä ehkä takaisin haluaisikaan. Koska eihän se olisi enää sama, kaikki on jo muuttunut.

    VastaaPoista