maanantai 18. toukokuuta 2015

Trikoo on riskillä supermukava

Ostin parisen viikkoa sitten juoksutrikoot. Vai ovatkohan ne trikoot? No, kuitenkin sellaiset juoksemiseen tarkoitetut suht tiukat housut. Paitsi, että nämä eivät ole erityisen tiukat, koska ostin hiukan liian isot. Samalla reissulla ostin myös elämäni ensimmäiset legginsit. En ymmärrä miksi. En juokse, minkä lisäksi olen aina vannonut, etten laita koskaan jalkaani legginsejä (paitsi välihousuiksi). Ostin vieläpä miesten juoksutrikoot, koska naisten housut olivat loppu (niin kuin saksalaisessa vakiokaupassani usein käy). Mutta kuten kauppareissulla mukana ollut äitini totesi: ei niissä mitään munapussia ole. Eikä ollut.

Kotona mietin, mitä hemmettiä oikein ajattelin. En yleensä osta roinaa, jota en tarvitse, koska meillä on jo valmiiksi hitosti roinaa, jota en tarvitse. Kotimme muut asukkaat tosin saattavat tarvita, tai ainakin kuvittelevat tarvitsevansa kaikkea sitä roinaa. Joku mielenhäiriö minulle kuitenkin siinä tuli. Ja koska luonto ei anna periksi ostaa tavaraa vain kaappiin, laitoin juoksutrikoot päälle, kun aloin siivota. Sen jälkeen käytin niitä salilla. Sitten ne kävivät mukanani metsässä. Samoin kävi legginsien kanssa. Käytin niitä ensin siivotessani (tästä saa nyt sen kuvan, että siivoan koko ajan, mikä tavallaan pitää paikkansa, mutta siivoamisestani ei ole mainittavaa hyötyä). Sitten ulkoilin ja pian olinkin jo kaupassa. Sanomattakin lienee selvää, että nyt en luopuisi housuistani mistään hinnasta.

En ymmärrä, miten olen voinut näin pitkään välttyä näin supermukavilta vaatteilta. Inhoan kiristäviä ja puristavia vaatteita, mutta nämä eivät kiristä eivätkä purista. Sitäpaitsi jo kaksi ihmistä on sanonut, että olen laihtunut, mikä on selvästikin jonkinlainen aistiharha. Ilman jokapäiväistä telttaani näytän ilmeisesti hoikemmalta.

Tämän ihastuttavan hairahduksen jälkeen olen ostanut jo toisetkin legginsit. Voi olla, etten kohta pidä mitään muita housuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti