keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kesäisen liehuvaa ja värikästä

Ajattelin ostaa kesäksi uuden paidan. Eräs työkaverini tässä taannoin sanoi, että sinulla on aina niin pirteän värisiä vaatteita. Minusta taas tuntuu, että kuljen aina mustassa, harmaassa tai jossain sellaisessa, jonka väriä kukaan ei osaa sanoa. Työkaveri saattaa olla värisokea. Mutta kun olen tietynlaisen maineen saanut, niin täytyy yrittää olla maineensa veroinen.

Otin sovituskoppiin 11 värikästä, kesäisen liehuvaa paitaa, joista kaksi taisi olla enemmänkin mekkoja. Nykyvaatteista ei oikein aina tiedä. Ennen oli vain paitoja ja housuja, nyt on tunikaa, capria ja ties mitä. Ostin tässä taannoin kuopukselle lippalakin ja hän korjasi minua, että ei se ole lippalakki vaan käppi. Siis mikä?? Onneksi google tiesi kertoa. Ihmettelinkin, että jo on lippalakilla nykyisin hintaa.

Takaisin koppiin. Oli keltaista, oranssia, punaista, oranssi-valkoista ja ihan pelkästään valkoistakin. Valkoinen ei ehkä ole erityisen värikäs, mutta jotenkin valoisa. Kesällä kiva, talvella helposti vähän aneeminen. Kaikista niistä värikkäistä, liehuvista paidoista yksi oli sopiva. Kaikki muut kinnasivat jostain, olivat liian isoja tai liian pieniä (enimmäkseen tietenkin liian pieniä), muodottomia tai liian muodokkaita. Onneksi se sopiva oli kuitenkin aika kiva, vaikkakin mallia "yritän peittää vatsamakkaroita onnistumatta siinä kovin hyvin". Tietysti minä myös yritän peittää vatsamakkaroita onnistumatta siinä kovinkaan hyvin, joten sinänsä se oli vallan sopiva malli. Paita oli myös tarjouksessa, mikä vähensi hiukan tilanteen masentavuutta. Ja tietysti se on tapoihinsa kangistuneelle tarjousostajalle hyvin, hyvin tärkeää. Tarjouksilleni nauretaan jo lähipiirissä, mutta sehän on hienoa, kurjempi olisi jos itkisivät.

Ostin paidan. Ja päätin, etten kuluta aikaani enää yhdessäkään sovituskopissa ennen kuin minulla ei ole vatsamakkaroita, joita peitellä. Se tekee oikein hyvää kukkarolle ja ehkä niille makkaroillekin. Ja jos käy niin huonosti, että menee koko elämä enkä koskaan enää pääse sovituskoppiin, niin kyllä sieltä vaatekaapista löytyy jotain päällepantavaa aina hautajaisiin asti.

2 kommenttia:

  1. Sain muuten tästä inspiraation - minullahan oli kaapissa ihan kelpo valkoinen kesäpaita, jota en ole pariin vuoteen käyttänyt! Se istuu minulle paremmin kuin viime vuonna, ja innosta pinkeänä läksi sillä tänään matkaan.
    Sainkin arvostavia katseita huoltoasemalla, jossa riisuin takin aterian ajaksi. Vessassa hoksasin, että liivini (vaalean turkoosia sävyä) näkyvät läpi melko mojovasti.
    En oikeastaan ollut asiasta millänsäkään. Tulkitsin katseet keskimäärin arvostaviksi.

    VastaaPoista
  2. Oi miten hienoa, että sait tästä inspiraation ja kelpo kesäpaita pääsi mukaasi! Ja ilman muuta kannattaa tulkita katseet aina arvostaviksi. Eivätköhän ne sitä keskimääräisesti olekin.

    VastaaPoista